Vladimir Sorokin

Tyylitaituri ja ennustaja

Henkilöhistoria

Vladimir Sorokin syntyi Moskovan lähellä Bykovossa v. 1955. 

Tällä hetkellä Sorokin asuu kahdessa kaupungissa – Moskovassa ja Berliinissä.


Kirjailijana

Aluksi hän kirjoitti runoja, mutta jo 1970-luvun loppupuolella pääasialliseksi kiinnostuksen kohteeksi tuli proosa.  

Aluksi  Sorokinin tekstejä julkaistiin maanalaisissa kustantamoissa. Hänen ensimmäinen romaaninsa Jono ilmestyi Ranskassa (1983). Monet hänen myöhemmät teoksensa ovat aiheuttaneet kiivaita keskusteluja julkisuudessa, jotka ovat johtaneet toisinaan skandaaleihin ja rikossyytteisiin: v. 2002 Sininen ihra -romaanin vuoksi kirjailijaa syytettiin pornografian levittämisestä.


Palkinnot ja huomionosoitukset

Sorokin on saanut paljon sekä venäläisiä että ulkomaisia kirjallisuuspalkintoja, mm. kolme NOS -palkintoa, kaksi Bolšaja kniga -palkintoa ja Liberty -palkinnon.


Tuotanto

Teemat, genre ja merkitys 

Sorokinin teoksissa huomiota herättäviä piirteitä ovat kokeellisuus ja poliittisuusHänen kirjoistaan löytyy myös aina yleisinhimillinen ja eksistentiaalinen taso. 

Vladimir Sorokin jatkaa klassisen kirjallisuuden perintöä jäljitellen ja leikitellen sen kanssa. Toisinaan hän ottaa siihen tietoisesti etäisyyttä. 

 Kaikki tämä voi tapahtua saman teoksen sivuilla. Lukija löytää kirjoista venäläisen kansanrunouden kieltä, klassisille romaaneille tyypillisiä kuvauksia, propagandan kieltä sekä totaalista kielellistä ja tekstuaalista anarkiaa. 

Kirjailija on luonnehtinut itse hyvin teostensa poliittisia ja historiallisia ulottuvuuksia: “Olennaisen nykyisyydestä tavoittaa helpommin peilaamalla sitä menneisyyteen tai tulevaisuuteen”. Tekstit eivät tartu nykyhetkeen, koska kaikki suuri havaitaan etäisyyden päästä. Samaan aikaan ne eivät ole yrityksiä paeta mukavaan tuttuun menneisyyteen tai tuntemattomaan tulevaisuuteen. Kirjailija myös antaa omalle nykyiselle genrelleen osuvan määritelmän kutsuen sitä “groteskiksi fantasiaksi” (irvokkaaksi fantasiaksi). 

Vaikka Sorokin on kirjoittanut paljon romaaneja, hänen päägenrensä on kuitenkin novellit, joita hän on kirjoittanut myös paljon. Hänen romaaninsa ovat fragmentaarisia, ja vaikka nämä fragmentit muodostavat yhdessä toimivan kokonaisuuden, jokainen niistä tuntuu myös olevan oman erillisen tarinan alku.

Teokset 

13 romaania, 11 näytelmää, 19 novellia, 4 oopperalibrettoa, 6 elokuvakäsikirjoitusta, mm. yhteiskäsikirjoitus Ilja Hrjanovskin elokuvaprojektille Dau, monenlaisia esseitä ja artikkeleita. Suomeksi käännetty 4 romaania, ruotsiksi – 6. 

Jono (Otšered, 1983, venäjäksi 1985), suom. Jukka Mallinen, 1990 

Vadim joutuu jonottamaan elintarvikkeita tavarapulan takia: aluksi jonotettiin pohjallisia, sitten vuorikankaita, sitten vielä jotakin. Tämä jono ei ole pelkästään neuvostoyhteiskunnan metafora, vaan koko elämän. Jonossa vietettyjen kolmen päivän ajan romaanin hahmot elävät arkeaan kuin tilanteen nurinkurisuus ei koskettaisi heitä. 

Jo tässä Sorokinin ensimmäisessä laajemmassa teoksessa on kokeellisia elementtejä. Romaani koostuu pelkistä repliikeistä, dialogeista, äännemaalailusta, hiljaisuudesta… 

Pyhän Venäjän palveluksessa, 2008 (Den opritšnika, 2006), suom. Arvi Perttu 

Vuoden 2028 Venäjä. Salaisen poliisin jäsen Andrei Komjaga aloittaa arkipäivänsä muusta maailmasta muurilla eristetyllä Venäjällä, jossa vallitsevat ja sekoittuvat Iivana Julman aikojen tavat ja nyky-Venäjän kehityksen tendenssit. 

Sorokin jatkaa sekä proosan että lyriikan kielen ruumiinavausta. Kirjassa sekoittuvat venäläisen kansanrunouden kieli ja 1990- ja 2000-lukujen bandiittien puhetapa. Tässä tulevaisuuden kauhukuvista kertovassa teoksessa Sorokin luo kuvan tulevaisuuden Venäjästä, jossa valtaapitävät nykyistä poliittista linjaansa jatkettuaan, palaavat omaan menneisyyteensä.  

Telluuria (Tellurija, 2013), suom. Anna Taitto, 2015 

Romaanin, tai pikemminkin viittäkymmentä eri genreä edustavan novellin, tapahtumat sijoittuvat lähitulevaisuuteen – 2000-luvun loppupuoliskon Euraasiaan. Puolen vuosisadan aikana kaikki maailmassa on muuttunut: valtiorajat, kansat, kielet, resurssit, kulttuurit ja taloudellinen auktoriteetti. Euroopassa eletään uutta keskiaikaa: on ritarikuntia, herttuoita, jättiläisiä ja kääpiötä. He kaikki elävät rinnakkain tulevaisuuden teknologioiden kanssa. Taloudellista nousukautta elävä Telluurian valtio kaivaa halutuinta huumemetallia – telluuria. Jokainen novelli rakentuu telluurian käytön ja hankkimisen ympärille kuvaten samalla tulevaisuuden maailman arkipäivää ja rakennetta.

Ennen oli sentään toivoa, vaikka päin vittua menikin, nykyään menee päin vittua vailla toivoon häivää.
– Vladimir Sorokin


Suomennetut teokset

Verk i svensk översättning

Manaraga. Mästerkockens dagbok

Snöstormen

Is

Blått fett

Tellurien

I det heliga Rysslands tjänst


Muuta kiinnostavaa kirjailijasta

Kääntäjän mielipide: Ben Hellman  

Sorokinilla on ilmeinen viha-rakkaussuhde kirjallisuuden traditioon. Venäläinen kirjallisuus ei ole perinteisesti tunnustanut ruumiillisuutta, jolla Sorokin mässäilee suorasukaisissa kuvauksissaan. <…>

Sorokin on sanonut ikään kuin lainaten 1920-luvun formalisteja: “Minulle kirjallisuus ei ole “mitä” vaan “miten”. <…> Kehitys näyttää kuitenkin vievän hänet lähemmäksi perinteistä venäläistä kirjailijaroolia. Valinnassa “miten?” tai “mistä?” painopiste on siirtymässä jälkimmäiseen, ikään kuin esteettiset (tai oikeastaan antiesteettiset) päämäärät eivät enää riittäisi. Sekä teoksissaan että haastatteluissaan Sorokin on ruvennut yhä useammin kommentoimaan Venäjän nykytilaa ja tulevaisuuden perspektiivejä. Hän pitää traagisena sitä, että ihminen menetti elämäkertansa 1900-luvulla ja muuttui osaksi massaa.


Kiinnostavia linkkejä

  • Ylen artikkeli Vladimir Sorokinin vierailusta Suomeen, 20.10.2015

  • Pyhän Venäjän palveluksessa -novellista Turun sanomissa, 29.12.2008

  • Pekka Pesosen Pyhän Venäjän palveluksessa -novellin arvio Helsingin sanomissa, 30.11.2008

  • Sorokin Trip -dokumenttielokuvan traileri englanninkielisellä tekstityksellä

  • Snob.ru: “Vladimir Sorokin kokeilee 8 vodkamerkkiä”, 29.9.2009 (venäjäksi). Sorokin ja haastattelija juovat vodkaa, arvioivat vodkamerkkiä ja keskustelevat elämästä ja kirjallisuudesta

  • “Намедни”, 7.7. 2002. Mielenosoitukset Goluboje salo -romaania vastaan: 0:00 - 4:49 (venäjäksi)


Teksti:

Aleksandra Pastukhova