Jevgeni Vodolazkin
Muinaisvenäläinen nykykirjailija
Henkilöhistoria
Henkilötiedot.
Jevgeni Germanovitš Vodolazkin syntyi vuonna 1964 Kiovassa ja on käynyt ukrainankielisen peruskoulun, mutta hän kirjoittaa venäjäksi. Kirjailija asuu Pietarissa. Naimisissa yhteistyökumppaninsa, kirjallisuudentutkija Tatjana Rudin kanssa ja heillä oli yksi aikuinen tytär.
Kirjailijana
Koulutus
Opiskeli muinaisvenäläistä kirjallisuutta Kiovan yliopistossa, josta siirtyi Leningradiin jatko-opiskelijaksi. Väitteli bysanttilaisen kronikan kääntämisestä ensin kandidaatiksi, sitten tohtoriksi. Asui 1990-luvulla viisi vuotta Saksassa ja luennoi Münchenin yliopistossa. Työskenteli pitkään ns. Puškinin talossa muinaisvenäläisen kirjallisuuden tutkijana maineikkaan toisinajattelijan ja kansalaisaktivistin, akateemikko Dmitri Lihatšovin johdolla. Aloitti kaunokirjallisen uran tutkijan uran rinnalla huomattuaan, että osaa itsekin kirjoittaa.
Palkinnot ja huomionosoitukset
Palkinnot
Vodolazkin on saanut merkittäviä venäläisiä kirjallisuuspalkintoja, joista viimeisin Alexander Solženitsyn -palkinto (2019). Hän itse Istuu monissa palkintolautakunnissa. Teoksia käännetty yli 20 kielelle.
Tuotanto
Sanoma ja genre
Vodolazkin tuo teoksissaan esiin kokemuksellista aistien historiaa – hajuista, mauista, esineistä ja perheen ihmissuhteiden merkityksestä. Niiden sanoma on hänen mielestään lahjomattomampi kuin historiankirjat. Kyseenalaistaa kronologisen historian ja painottaa ihmisen käyttäytyvän samojen lainalaisuuksien mukaan, olipa keskiaika tai nykyaika. Kirjailija tuo muinaisvenäläistä ortodoksista maailmankuvaa lähelle nykyaikaa. Hänen lajityyppinsä ammentaa muinaisvenäläisen kirjallisuuden perinteestä, joihin yhdistää neuvostoajan ja sitä seuraavaan ”varhaisen jälki-intelligentin ajan” piirteitä. Tyylillisiä tunnuspiirteitä ovat syklinen, ei-lineaarinen aika, tekijän yksilöllisten piirteiden piiloutuminen, sitaattien paljous, fragmentaarisuus, hahmojen kaavamaisuus, tahallinen epämääräisyys ja arvoituksellisuus – tätä kaikkea on kutsuttu muinaisvenäläisen perinteen jatkumossa sanojen punonnaksi.
Teokset
Romaaneja 12, lisäksi näytelmiä, esseitä, kolumneja. Tieteellisiä artikkeleita ja toimitettuja teoksia. Suomennettuja romaaneja on kaksi.
Arsenin neljä elämää 2015 (Lavr, 2012), suom. Elina Kahla
1400-luvun Pohjois-Venäjää runtelee rutto. Nuori parantaja Arseni joutuu surun ja syyllisyyden valtaan, kun hän ei onnistu pelastamaan rakkaimpansa henkeä. Hän jättää taakseen kylänsä ja nimensä ja lähtee etsimään sovitusta. Arseni kulkee läpi myllerrysten ja tuskaisten muodonmuutosten. Vasta vanhana erakkona hän palaa kotikyläänsä, eivätkä asiat silloinkaan suju idyllisissä merkeissä.
Aikakaudesta riippumatta ihmisen osa pysyy. Sitä määrittävät kuolemaa lujempi rakkaus, sota ja vihanpito, sovitus.
Lentäjä 2018 (Aviator 2015), suom. Elina Kahla
Innokenti Platonov herää sairaalassa muistinsa menettäneenä. Lääkärin kehotuksesta hän alkaa kirjoittaa ylös mieleensä hitaasti palaavia muistikuvia: huolettomia leikkejä lapsuuden uimarannalla, leijan lennättämistä serkun kanssa – mutta myös päivän, jolloin isä ei palaakaan kotiin, ja jolloin serkku ilmiantaa. Innokenti rakastuu yhteisasunnon naapurintyttöön Anastasiaan, mutta joutuu murhasta ja valtionpetoksesta syytettynä Solovkin vankileirille, Auschwitziin ilman uuneja. Kiduttavien vaiheiden jälkeen hänet syväjäädytetään tieteen nimissä.
Lentäjä on kunnianosoitus Fjodor Dostojevskin Rikokselle ja rangaistukselle ja Mihail Bulgakovin Valkokaartille, mutta ennen kaikkea Dmitri Lihatšovin elämäntyölle sekä eletyn, epävirallisen historian muistamisen velvoittavuudelle. Jollette halua muistaa, historia kertautuu.
Brisbane
Romaani kertoo huippumuusikko Gleb Janovskin taiteellisesta kriisistä, joka pysäyttää hänen luomistyönsä. Hän joutuu tilinteon eteen ja alkaa keriä aikaa taaksepäin. Hän muistelee lapsuutensa perheen elämää Kiovassa, sen onnen päiviä, vanhempien ja lasten välisiä suhteita, perheen hajoamista. Hienovireinen musiikkielämän sekä identiteetin määrittelemisen vaikeuden kuvaus liikkuu 70-luvun Kiovasta Leningradiin, sieltä Müncheniin ja takaisin 2000-luvun Kiovaan, jossa kaikki on toisin.
Opravdanie ostrova
Viimeisin romaani (2020) Saaren puolustus, on Vodolazkinin tähänastisista teoksista mustanpuhuvin. Kokeellinen kronikkamuotoinen teksti, jossa keskiöön nousee ajan olemus ja nykyihmisen edistyksellisyyden kyseenalaistaminen. Romaani käsittelee samanaikaisesti someajan hälyä ja keskiaikaista noitavainoa, viitteellisiä ruhtinassotia Saaren Etelän ja Pohjoisen välillä ja tämän hetken kaikkien tuntemia juonitteluja myrkytystapauksineen ja öljypohattoineen. Traaginen ja groteski vuorottelevat, samoin henkilökohtainen ja universaali. Maailma lähestyy loppuaan tulivuoren purkautuessa, tosiaikaisesti kaikesta tekee elokuvaa ranskalainen ohjaajakuuluisuus konsultteinaan muinaisvenäläinen hurskas ruhtinaspari Parfeni ja Ksenia. Pariskunta on todistanut Saaren historian vaiheita jo kolmesataa vuotta, tullut syöstyksi vallasta ja karkotetuksi, mutta horjumatta jakaneet sen kohtalon aina uhratakseen henkensä sen puolesta.
Merkitys
Läpikulkevia teemoja:
Jumalan totuus ja olemus ovat muuttumattomat ja riippumattomia ajasta, mutta ihmisen on tullut vaikeammaksi puhua Jumalalle
venäläisen ja saksalaisen (laajemmin länsimaalaisen) mielenlaadun vastakohtaisuudet
perheen ja lähimpien merkitys, tunteiden ja aistien todellinen historia vastamyrkkynä vihamieliselle propagandalle ja valheelle
Nyky-Venäjän kansainvälisesti tunnustetuimpia kirjailijoita, ahkera esiintyjä ja kansalaistoimija. Muinaisvenäläisen kirjoitustradition hyödyntäjä. Oman tiensä kulkija, jonka ääntä kannattaa kuunnella.
Suomentajan mielipide
Kirjailija tarttuu isoimpiin mahdollisiin intellektuelleja koskettaviin kysymyksiin. Niin hirvittävää nälänhätää kuin ihmisten arkista julmuutta ja välinpitämättömyyttä, kirjallisin keinoin, etäännyttämällä. Riippuu lukijasta, ymmärtääkö hän, ettei kyse ole vain 1400-luvusta. Itse ymmärsin vasta aika hitaasti. Samoin ymmärsin vasta luettuani lisää Lihatšovin elämästä, että Lentäjän Platonovin hahmo on kunnianosoitus hänelle, eikä muutoinkaan yhtymäkohdista todellisen ja fantastisen välillä ole hänen teoksissaan todellakaan puutetta. Vodolazkin haastaa helpon, yksioikoisen ja pinnallisen, virittää lukijan tekstin lähilukuun ja ehkä sitäkin enemmän omantunnon pohdintoihin.
Kirjailija on ovela, ja jos hänen ominaislaatunsa hyväksyy, hänestä on vaikea olla pitämättä. Suomalaiselle suurelle yleisölle hän voi olla kova pähkinä purtavaksi. Eihän tässä ole ollenkaan mitään hauskaa! voi joku sanoa. Huumori saattaa vilahtaa groteskin takana. Lukija – varaudu kaikkeen, sillä mikään ei ole sattumaa.
”Mikäs siinä, lausui Hänen Korkea-arvoisuutensa Tulevaisuus, kuvatkaamme siis ystävämme Markel istumassa ponin selässä, sillä taiteessa me arvostamme ensisijaisesti realismia.”
– LAINAUS TEOKSESTA OPRAVDANIE OSTROVA (SUOM. SAAREN PUOLUSTUS)
Suomennetut teokset
Verk i svensk översättning
Laurus
Muuta kiinnostavaa kirjailijasta
Tekstinäyte Saaren puolustuksesta
”Eräänä päivänä Saaren puheenjohtaja saapui paikalle tarkastelemaan freskoja. Katseltuaan kylliksi Temppelin kolmea pääfreskoa hän palasi eteiseen ja tiedusteli Markelilta, miksi krokotiilin altaassa oli hevonen. Markel vastasi, että todellakin, kyllä eläintarhassa oli hevosia, joista yhtä hän oli hyödyntänyt voittaakseen matelijan.
Kasjanista alkoi tuntua, että Markel haluaa kahmia kaiken kunnian itselleen, hän viittasi katselmukseen osallistuneen kulttuuri- ja eläintarhaministerin luokseen ja kysyi, onko eläintarhassa todellakin myös hevosia. Kohtuutta ja varovaisuutta arvostava ministeri vastasi, että hänelle uskotussa laitoksessa hevosia kyllä on, mutta aivan vähäisessä määrin. Huomattuaan Kasjanin mulkaisun, hän lisäsi näiden vähäisten hevosten olevan kaikki poneja.
Mikäs siinä, lausui Hänen Korkea-arvoisuutensa Tulevaisuus, kuvatkaamme siis ystävämme Markel istumassa ponin selässä, sillä taiteessa me arvostamme ensisijaisesti realismia.
Puheenjohtajan sihteeri kirjasi viipymättä ylös hänen lausuntonsa. Jatkaen taidehistoriallista freskotulkintaansa Kasjan lisäsi, että krokotiilialtaassa ei ollut tilaa muille kuin ponille, ei millekään taisteluratsulle, jollaista freskotaiteilija oli yrittänyt turhaan kuvata. Sihteeri lähetti oikopäätä Kasjanin taiteen realismia koskevan lauseen Lentävien lauseiden kokoelmaan. Mietittyään hetken, hän lähetti sinne myös huomion krokotiilialtaaseen ainoastaan mahtuvasta ponista. Hän ei ollut väärässä: realismin ja arvoituksellisuuden yhdistelmä takasi tuolle lauseelle laajan julkisuuden. 222-3.
”Parfenin ja Ksenian [hallinnon] kahdentenakymmenentenä kesänä alkoivat mielenosoitukset, mikä oli ennennäkemätöntä. Saarelaiset aistivat tapahtuman nimessä demonin [demonstratsija], siksi alkuun oli työlästä saada edes kourallista osallistujia paikalle. Ilmiselvästi sana piti sisällään vihamielisen voiman, sillä vähitellen kuolleesta pisteestä homma liikahti eteenpäin. Tai sitten päinvastoin: kaikki oli tässä kiinni katsannosta.
Taistelijat ymmärsivät, ettei uuden maailman rakentamista voi jättää pommien räjäytyksen varaan, ja näkivät mielenosoitukset vielä niitäkin tuhoisampana välineenä. Pommeja ei kukaan sympatisoinut, sillä ihmisluonto torjuu tappamisen. Taistelijat järkeilivät, että mielekkäämpää on tarttua ihmisluontoon.
Ihmisen luontoa on vaikea muuttaa, mutta ihmisten luontoa sen sijaan helppo. Riittää kun kokoaa heidät yhteen, niin heistä tulee tottelevaisia. Joukossa ei ole erillisiä tahtoja, on vain yleinen tahto, jota voi ohjailla.
Niin he ajattelevat.
Kiinnostavia linkkejä
-
Tomi Huttusen arvio Arsenin neljä elämää -romaanista 15.12.2015.
-
Hannu Pyykkösen arvio Arsenin neljä elämää -romaanista. 22.12.2015.
-
Vetšerni Urgant –ohjelmassa uuden romaanin esittely 10.12.2020. (Venäjäksi)
Sähköiset lähteet
-
Vetšerni Urgant –ohjelmassa uuden romaanin esittely 10.12.2020. (Venäjäksi)
-
Tomi Huttusen arvio Lentäjä -romaanista 23.11.2018
-
Hannu Pyykkösen arvio Arsenin neljä elämää -romaanista. 22.12.2015.
-
Tomi Huttusen arvio Arsenin neljä elämää -romaanista 15.12.2015
Teksti:
Elina Kahla
