Ljudmila Ulitskaja

Arki, erilaisuus, suvaitsevaisuus

Henkilöhistoria
Kirjailijana
Tuotanto

Henkilöhistoria

Yksi näkyvimpiä Venäjällä 1990-luvulta lähtien vaikuttaneista nykykirjallisuuden edustajista, jonka teoksia on julkaistu laajalti ja käännetty ahkerasti monille eri kielille. Ulitskajan teokset kokoaa monenlaisia lukijoita yhteen aihepiireillään ja suorasukaisella, koristelemattomalla kirjoitustyylillään.

Ulitskaja syntyi vuonna 1943 pienessä kylässä Venäjän Baškortostanissa juutalaisperheeseen, joka oli paennut Moskovasta natsien juutalaisvainojen pelossa. Pian lapsen syntymän jälkeen perhe kuitenkin palasi Moskovaan, jossa Ljudmila on elänyt suurimman osan elämästään. Ulitskaja opiskeli Moskovan valtionyliopistossa biologiaa ja perinnöllisyystutkimusta ja työskenteli valmistuttuaan geneetikkona. Ulitskaja kuitenkin menetti työpaikkansa, minkä kerrotaan johtuneen maanalaiseen julkaisutoimintaan osallistumisesta. Ulitskaja sai dramaturgin töitä Moskovan juutalaisesta teatterista. Nyky-Venäjän intelligentsijaan kuuluva Ulitskaja on osoittanut huolta Venäjän poliittisen kehityksen suunnasta ja vastustanut Putinin valtaa.

   

 

Kirjailijana

Kirjailijanura:

Ulitskaja on pysynyt aktiivisena ja näkyvillä läpi 2000-luvun. Hän kirjoittanut niin näytelmiä, pienoisromaaneja, novelleja sekä romaaneja. Hänen ensimmäinen julkaisunsa oli Bronka-niminen kertomus venäläisessä kirjallisuuslehdessä vuonna 1989. Kirjailija hyödynsi teoksen aineksia myöhemmin vuonna 1992 Novyi mir -kirjallisuuslehdessä julkaistussa kertomuksessa Sonetška. Molemmat tarinat on julkaistu suomennetussa teoksessa Köyhiä sukulaisia, 2019. 1990-luvulla kirjailija sai huomiota myös ulkomailla ja oli kotimaassaan Venäjällä erityisen suosittu: teos Kukotskin tapaus (Kazus Kukotskogo 2001, ei käännetty) voitti Venäjän Booker-Smirnoff-kirjallisuuspalkinnon.  

Tuotanto

Arki, erilaisuus ja suvaitsevaisuus 

Ulitskajan teoksissa keskeisimpiä teemoja ovat olleet arki, uskonto, individualismi sekä neuvostohistoria ja -yhteiskunta. Neuvostoajan hengen tarkastelu tapahtuu ikään kuin jälkipuintina nykyhetkestä käsin, mikä voidaan nähdä dokumentaarisena, menneisyyden esittämisenä uudenlaisessa valossa. Ulitskaja uhmaa myös moralismia sekä sentimentaalisuutta, mikä käy ilmi muun muassa Bronka -novellissa (Köyhiä sukulaisia), jossa hädin tuskin teini-ikään varttunut Bronka-niminen tyttö saa lapsen, mutta elää silti onnellisena, kiinnittämättä huomiota perheensä kohtaloa spekuloiviin ihmisiin.

Ulitskajan tarinoiden pääosassa esiintyvät useimmiten Venäjän juutalaiset. Tarinat käsittelevät heidän uskontoonsa liittyviä traditiota ja filosofiaa. Esimerkiksi Iloiset hautajaiset -novellissa juutalaistaustainen mutta ateistina kasvanut Alik joutuu harkitsemaan kristityn vaimonsa painostuksesta kasteen ottoa ennen kuolemaansa. Alik vaatii saada keskustella niin papin kuin rabbin kanssa voidakseen tehdä päätöksensä. Perheitä ja ihmissuhteita koskevissa teoksissaan Ulitskaja nostaa esille yhteiskunnassa vähemmälle huomiolle jääviä ryhmiä kuten esimerkiksi vammaiset ja seksuaalivähemmistöt. Ulitskajan kerronnassa on paljon psykologista tarkkanäköisyyttä. Teoksien henkilöhahmoissa on riittävää uskottavuutta ja vilpittömyyttä. He pysyvät usein periaatteilleen uskollisina, mikä tekee heidän suhtautumisestaan elämän koettelemuksiin ja toisiin ihmisiin todenmukaista ja kiehtovaa.

Ultiskajalle on tärkeää ymmärtää ja suvaita elämän kirjoa ja erilaisuutta. Eräässä kirjailijan haastattelussa hän mainitsee tunteneensa nuoruudessaan seksuaalisesti vapaamielisen pariskunnan, joka salli avoimen keskustelun rakastajista. Tämä oli tuolloin parikymppiselle Ulitskajalle täysi sokki, mutta tuttavat ovat mahdollisesti olleet inspiraationlähteenä Medeia ja hänen lapsensa -teoksessa, jossa myös esiintyy hyvin samantyyppinen pariskunta.

Lukuvinkkejä: 

Sielun ruumis (O tele duši, 2020)  

Tuorein kahden kertomuksen teos. Sielun ruumiissa Ulitskaja perehtyy ensimmäisessä tarinassa siihen, miten elämässä oman polun valinta kehittyy ja toisessa kuvaillaan kuoleman kohtaaminen. Ihmiskohtalon ja elämän rakentuminen sekä kuolema ja kuoleman kohtaaminen ovat teemoja, jotka nousevat usein esiin Ulitskajan varhaisemmassakin tuotannossa. 

Medeia ja hänen lapsensa (Medeia i ee deti, 1996)  

Teos kertoo venäläiskreikkalaisen suvun jälkeläisestä, leskirouva Medeia Mendezistä ja tämän luokse Mustalle merelle kokoontuvasta alkukesää viettävistä sukulaisista. Medeia on rakastettu vanhus, joka harvoin puuttuu muiden asioihin. Hän on hiljainen kuuntelija ja tarkkailija, sisarusten, heidän lastensa ja lastenlastensa selvitellessä tunteidensa ja ihmissuhteidensa kiemuroita. 

Iloiset hautajaiset (Vesjolye phorony, 1998) 

Kertomus Amerikkaan muuttaneista venäläissiirtolaisista, joita yhdistävä linkki on heidän kaikkien rakastama parhaillaan kuolemaa tekevä taitelija Alik. Kuoleman läheisyydestä huolimatta Alik on jokseenkin levollinen, vaikkakin vähän vaivautunut lähipiirin surressa ja touhottaessa hänen ympärillään. Taitelijan viimeisten elinpäivien aikana ehtii tapahtua 1991 Moskovan vallankumous, jonka televisiointia seurataan sekavissa tunnelmissa koko joukolla.  

Naisten valheet (Skvoznaja linija, 2002)  

Kokoelma kertomuksia, joita yhdistää tarinoissa alati esiintyvä mukava Ženja, joka kohtaa hyvin määrätietoisesti valehtelevia, elämäänsä tavalla tai toisella tyytymättömiä naisia niin lähipiirissään kuin Sveitsin työmatkallaan.  

Köyhiä sukulaisia (Bednye rodstvenniki, 1993)  

Kertomusyklissä tarinoiden päähenkilöt ovat tietoisia jostain elämää syvemmästä totuudesta, mikä saa heidät toimimaan juuri itselleen sopivalla tavalla, tätä ympärillä elävät eivät tunnu käsittävän. Suomessa julkaistu painos sisältää myös novellin Sonetška (1992). 

Teitä rakastan riemunne, uskollisuutenne tähden, vuoksi kaikkien antien, auliuden, vuoksi äidillisyyden, jolla kohtaatte pienet ja heikot – jopa sammakon, hiiren, etenkin ihmislapsukaisen.
– Esipuhe teoksesta ”Sielun Ruumis”

Suomennetut teokset

Tyttölapsia

Meidän tsaarimme väkeä

Daniel Stein

Vihreän teltan alla

Köyhiä sukulaisia

Naisten valheet

Iloiset hautajaiset

Medeia ja hänen lapsensa

Sielun ruumis

Verk i svensk översättning

Jakobs stege

Det gröna tältet

En munter begravning

Sonetjka

Kirjalliset lähteet

  • Elizabeth Skomp, & Benjamin M. Sutcliffe. (2015). Ludmila Ulitskaya and the Art of Tolerance. University of Wisconsin Press. s. 3-31

Sähköiset lähteet

  • Pen America: In conversation: Ludmila Ulitskaja:

    https://www.youtube.com/watch?v=EIJNdeZ1c1o

  • Venäjänkielinen Andrei Markovan pitämä haastattelu Ulitskajan kanssa, jossa keskustellaan naisten asemasta, edesmenneestä Boris Nemtsovista sekä Venäjän politiikasta ja aktivismista.

    https://www.youtube.com/watch?v=-Jyy-Zl3OV0

  • Ballard, Alisa (2008) Ludmila Ulitskaya, author profile Notebook

    https://web-b-ebscohost-com.libproxy.tuni.fi/ehost/pdfviewer/pdfviewer?vid=1&sid=cc048830-a1dd-43a9-844d-c29a5bc760d5%40sessionmgr103

  • Rosenholm, Arja, ja Irina Savkina. 2002. ”Kysymyksiä Voittaneelle Romaanille: Ljudmila Ulitskajan Kazus Kukotskogo: Ljudmila Ulitskaja: Kazus Kukotskogo”. Idäntutkimus 9 (1), 62-65.

    https://journal.fi/idantutkimus/article/view/83264/42377

Teksti:

Elina Aittokallio