Boris Akunin
Uuden dekkarin uranuurtaja
Henkilöhistoria
Uuden dekkarin uranuurtaja
Grigorii Šalvovitš Tšhartišvili, kirjailijanimeltään Boris Akunin, on georgialaissyntyinen venäjän kielellä kirjoittava kirjailija, kääntäjä ja journalisti, joka alun perin erikoistui Japanin historiaan. Kirjailijan teoksista on tähän asti pääasiassa suomennettu hänen dekkarisarjaansa Erast Fandorin tutkimuksia.
Kirjailijanimi Boris Akunin on sanaleikki modernin anarkian isän Mihail Bakuninin nimestä sekä japanin kielen sanasta akunin, joka tarkoittaa pahaa ihmistä tai vihollista.
Akunin on kirjoittanut erityisesti fiktiota, pääasiallisesti rikostarinoita sekä kokeillut erilaisia tyylilajeja, esimerkiksi scifiä, seikkailu-, fantasia- ja lastenkirjallisuutta. Hän on kirjoittanut videopelejä yhdistävän novellikokoelman sekä kymmenen ”elokuvallisen” novellin sarjan, joissa tarinat perustuvat eri elokuvalajeihin. Akuninin ensimmäinen tyylilajeihin sitoutumaton romaani oli Aristonomia (2012).
Elämä ennen kirjailijanuraa:
Tšhartišvili syntyi Hruštšovin aikaan vuonna 1956 silloisen Gruusian (nyk. Georgia) pääkaupungissa Tbilisissä. Hänen äitinsä oli juutalainen ja isä georgialainen, perhe muutti pian pojan syntymän jälkeen Moskovaan. Hän ei ole säilyttänyt yhteyksiä synnyinmaahansa eikä puhu georgian kieltä. Hän on kerran elämänsä aikana käynyt Tbilisissä.
Hän oli jo nuoruudessaan kiinnostunut kirjallisuudesta ja Japanista ja valitsikin Japanin historian ja kielet pääaineekseen Moskovan valtionyliopiston Aasian ja Afrikan instituutissa.
Valmistumisen jälkeen Tšhartišvili toimi asiantuntijatehtävissä ja englannin- ja japaninkielisten tekstien kääntäjänä. Gorbatšovin avoimuuden (glasnost) aika avasi hänelle uusia uramahdollisuuksia. Hänen tekstejään julkaistiin, ja hän pääsi töihin Ulkomainen kirjallisuus (Inostrannaja literatura) –lehden toimitukseen. Neuvostoliiton hajoamisen myötä 1990-luvulla Tšhartišvili joutui henkiseen kriisiin, jota hän käsitteli teoksessaan Pisatel i samoubiistvo (Kirjailija ja itsemurha, 1999). Teoksessa nousee esiin joitain Tšhartišvilin Neuvostoliiton vastaisia näkemyksiä, mutta tekstin idea on pääasiassa ymmärryksen löytäminen uuden kaaoksen aikana. Vuonna 2000 Tšhartišvili lopetti työnsä lehden toimituksessa pyrkiessään päätoimiseksi kirjailijaksi.
Kirjailijana
Salapoliisiromaanit – Menestyksen alku
Tšhartišvili innostui salapoliisikirjallisuuden kirjoittamisesta, mutta halusi pitää matalaa profiilia, ottaen käyttöönsä salanimen Boris Akunin. Venäläinen nykydekkari on hiljalleen noussut Suomessakin pinnalle ja hyvänä alkusysäyksenä siihen on ollut Boris Akunin ja Erast Fandorin tutkimukset.
Tuotanto
Kiehtovaa, mieltä askarruttavaa kuvaa tsaarinajan Venäjästä
”Akuninin kirjoja yhdistävät charmi, tyylikäs teksti, ylenpalttinen nokkeluus – ja Erast Fandorin. Hän on ihastuttava hahmo, jollaista ei ole toista rikosromaaneissa.” – The Times
Erast Fandorin tutkimuksia -dekkarisarja vie lukijan tsaarinajan Venäjälle. Tarinoiden pääsankari on hyvin pukeutuva, kylmähermoinen, mutta hurmaava Erast Petrovitš Fandorin, joka päättyy rikosseikkailuihin monenlaisten työnimikkeidensä puolesta ja odottamattomien tapausten saattelemana. Vaaroja uhmaten Fandorin joutuu jatkuvasti taistelemaan mitä mielettömimpiä rikollisia vastaan.
Fandorin-sarjan osat etenevät pääasiassa kronologisesti 1870-luvulta kohti vuoden 1917 vallankumouksia ja hieman niiden jälkeistä aikaa. Akuninilta on myöhemmin ilmestynyt Erast Fandorinin elämän aikajanaa täydentäviä teoksia, muun muassa teos etsivän oleskelusta Japanissa Leviatanin purjehduksen jälkeen.
Fandorin–salapoliisisarjassa jokainen romaani jäljittelee eri rikoskirjallisuuden lajia, kuten esimerkiksi vakoiluromaania (Turkkilainen Gambiitti), klassista suljetun tilan mysteeriä (Leviatanin purjehdus), salaliittojen selvittämistä (Asaselin salaliitto), salamurhaajan kiinniottoa (Akilleen kuolema) sekä jopa tosirikokseen perustuvaa, Viiltäjä Jackin legendaan viittaavaa tarinaa (Somistaja, julkaistu Patasotilaan kanssa teoksessa Erikoistehtäviä).
Monien rikosromaanien tavoin tarinoissa nousee esiin ihmismielen psykologia, sen oikullisuus, ajoittainen viattomuus ja sen tärveltyneisyys, syyntakeettomuus sekä hyvän ja pahan välinen kamppailu. Akuninin salapoliisisarjassa piirtyy kuva myös Venäjän omalaatuisuudesta, maan ristiriitaisuuksista, arvoista ja identiteettiongelmasta idän ja lännen välillä.
Erast Fandorinin tutkimuksia – sarja on kirjallisuuden maailmassa omalaatuinen siitäkin syystä, että se nivoo yhteen klassisen kokeilevan tyylin sekä konservatiivisen ja edistyksellisen sisällön. Kirjailija kutsui alunalkujaan Fandorin-projektia ”uudeksi dekkariksi”.
Vuonna 2018 päätökseen saadusta Fandorin -sarjasta on venäjäksi julkaistu kaikkiaan 17 osaa, suomeksi vasta seitsemän, ruotsiksi kuusi.
Sarjan päättäminen oli Akuninille haikeaa ja helpottavaa. Hän on todennut olevansa valmis jatkamaan nyt muiden aiheiden parissa.
Suomessa Akuninille on sarjasta myönnetty Suomen dekkariseuran ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirja vuonna 2004.
Lukuvinkkejä:
Haaste lukijalle: Älä aloita Fandorin sarjaa ensimmäisestä osasta (Asaselin salaliitto), vaan pyri lukemaan se viimeisten joukossa! Myöhemmät teokset sisältävät jonkin verran viittauksia niitä edeltäneisiin tapahtumiin, jolloin helpointa sarjan kronologista lukemista varten on aloittaa sen toisesta teoksesta, Turkkilaisesta gambiitista.
Turkkilainen gambiitti perustuu vuoden 1877–1878 käytyyn Venäjän ja Osmanien valtakunnan väliseen sotaan. Sodan aikana nuori nainen Varja Suvorova värväytyy sotarintamalle päästäkseen siellä työskentelevän miesystävänsä luokse, mutta tapaa matkallaan yllättäen aasilla ratsastavan nuorukaisen, diplomaatti Erast Petrovitšin. Kaksikko lyöttäytyy jokseenkin vastahakoisesti yhteen, kunnes Fandorin saa tehtäväkseen paljastaa venäläiseen päämajaan mahdollisesti soluttautunut vakooja. Virheellisesti muotoiltu sähke vahvistaa epäilyjä ja muuttaa merkittävästi sodankulun suuntaa.
Perinteisen dekkarin fanin on myös helppoa tempautua mukaan suljetun tilan mysteeriin perustuvaan Leviatanin purjehdukseen, sarjan 3. osaan. On vuosi 1878, kun komisario Gauche selvittää pariisilaisia syvästi järkyttänyttä Lordi Littlebyn ja tämän palvelusväen murhaa. Rikospaikalle on jäänyt merkittävä johtolanka: kultainen medaljonki, jonka todetaan kuuluvan jollekin Leviatan-aluksen neitsytmatkan luksusluokassa matkustavalle henkilölle. Epäilykset rajautuvat niihin, jotka eivät jostain syystä medaljonkia käytä ja näiden matkustajien joukossa on myös itse Erast Fandorin, joka joutuu todistelemaan syyttömyyttään ennen, kuin voi olla poliisille avuksi. Tarina poukkoilee toisiaan kyräilevien epäiltyjen välillä, joista jokainen yrittää keksiä kuka heidän joukossaan on todennäköisimmin syyllinen.
Erikoistehtäviä –julkaisu kattaa toisiinsa merkittävästi yhteen sitoutuvat Patasotilaan ja Somistajan. Tarinoiden välillä on noin kolmen vuoden aikahyppy, vuodesta 1886-89. Patasotilaassa Fandorin koettaa saada kiinni kaupungissa rellestävän Patasotilaan nimeä kantavan huijari- ja varasliigan. Hän saa avukseen nuoren orpopojan, joka samalla yrittää huolehtia vaikeasti vammautuneesta sisarestaan. Poika ihailee suunnattomasti Fandorinin etsivänkykyjä. Somistajassa Moskovasta löydetään toinen toistaan julmemmin silvottuja naisten ruumiita. Fandorin esittää hypoteesin, että murhien takana on Englannista saapunut Viiltäjä-Jack. Teoksessa leikitellään ajatuksella myyttisen murhaajan alkuperästä ja tämän yhtä salaperäisestä katoamisesta Lontoon kaduilta.
Akuninin muuhun tuotantoon kuuluvat monenlaiset fiktiiviset ja ei-fiktiiviset romaanit, novellit, novellikokoelmat sekä näytelmät. Akunin hyödyntää historiantuntemustaan ja useimmat teokset liittyvät tai nivoutuvat Venäjän historiaan. Hän kirjoittaa mm. joistakin Venäjän historian vaiheista ja tapahtumista ja yhdistää niihin fiktiivisiä, historiallisella aineistolla ja aiheella leikitteleviä kertomuksia. Tällä hän pyrkii itsetutkimukseen ja -tuntemukseen, oman identiteetin löytämiseen menneisyyden kautta. Historian tutkijoilta saamaansa kritiikkiin kirjailija toteaa, ettei hän todellakaan ole historiantutkimuksen asiantuntija eikä pyri sellainen olemaankaan.
Akuninin kirjoja yhdistävät charmi, tyylikäs teksti, ylenpalttinen nokkeluus – ja Erast Fandorin. Hän on ihastuttava hahmo, jollaista ei ole toista rikosromaaneissa.
– The Times
Verk i svensk översättning
Särskilda uppdrag. Två fall för Fandorin
Akilles död. Ett fall för Fandorin
Leviathan. Ett fall för Fandorin
Turkisk gambit.Ett fall för Fandorin
Vinterdrottningen. Ett fall för Fandorin
Muuta kiinnostavaa kirjailijasta
Kirjailijan nykyelämä:
Akunin toimii yhä aktiivisesti kirjallisuuden ja politiikan parissa. Venäjällä hän oli julkisesti mukana poliittisissa aktivistiliikkeissä 2010-luvulta lähtien ennen lopullista muuttoaan ulkomaille vuonna 2014, Krimin valtauksen jälkeen. Kirjailija esitti lähtönsä syiksi nationalismin kasvun ja maassa vallitsevan yleisen ”rumuuden”. Akunin ei pidä itseään maastamuuttajana vaan yksinkertaisesti ulkomailla työskentelevänä henkilönä. Akunin on oleskellut Iso-Britanniassa, Ranskassa ja Espanjassa. Hän kertookin, että nämä eri maat innoittavat häntä erilaisten tekstien luontiin: Lontoossa hän kirjoittaa ei-fiktiivistä kirjallisuutta, Ranskassa vakavaa fiktiota ja Espanjassa kevyitä ja hassunkurisia fiktiivisiä novelleja. Monipuolisesta kielitaidostaan huolimatta hän vannoutuu kirjoittamaan vain venäjäksi ja näin ollen jatkaa venäjänkielisen proosan traditiota. Hän saa ajoittain uuden kirjan julkaisun myötä pistäviä terveisiä kotimaastaan; aiemmin kritiikin kohteena olivat vain kirjailijan teokset, nykyisin välillä myös hänen poliittiset mielipiteensä
Akuninin vaikutus sosiaalisessa mediassa:
Kirjailijanimensä suojissa Akunin on vaikuttanut myös venäjänkielisessä internetissä omalla LiveJournal –blogisivullaan 2010-17. Hän on muun muassa osallistanut lukijoitaan mukaan kirjoitusprosessiin ja suunnitteluun sekä kommentoinut Venäjän politiikkaa ja elämää yleensä. Blogin sisällöstä on tehty joitain kokoelmajulkaisuja, joiden teksteistä osa on lukijoiden lähettämiä. Vuonna 2016 LiveJournalin -sivuston venäjänkielisten palvelimet siirtyivät Venäjän alueelle, valtion valvontaan. Kirjailija lopetti bloginsa ylläpidon poliittisena kannanottona ja siirtyi vaikuttamaan Facebookiin, missä jatkaa kirjojensa markkinointia sekä Putin-vastaista sosiopoliittista diskurssia. Livejournal– tili on vieläkin avoin siitä kiinnostuneille lukijoille, vaikkei kirjailija päivitäkään niitä enää.
Akunin on kokeilevana kirjailijana innostunut Livejournalin lisäksi myös muista internetin tarjoamista mahdollisuuksista kerronnan eri muotoihin. Eräälle Akuninin Genre-projektiin kuuluvalle pelinomaiselle novellille Kvest (Etsintä, 2009) on muun muassa tehty oma venäjänkielinen, interaktiivinen verkkosivusto. Sivustolla on intro, viisi päälukua sekä Finaali-luku. Kävijä voi edetä luvusta toiseen vain kronologisesti läpäisemällä aina edeltävän luvun haasteen. Tehtävät koostuvat lukemisesta, elokuvan katsomisesta, sitaattien yhdistämisestä venäläisiin kirjailijoihin sekä tunnettujen venäläisten kirjailijoiden kasvonpiirteiden palapelistä. Sivuston navigaatio on varsin haastava. Etusivulle pääsee helpoiten aina Kvest-sivun linkkiä käyttämällä. Käyttäjän eteneminen luvuissa tallentuu selainkohtaisesti, jolloin niihin on mahdollista palata myöhemmin.
Kiinnostavia linkkejä
-
Linkki Kvest-sivustolle:
-
Boris Akunin Sebald Lecture 2013.
Akunin pitää puheen Paradise Lost: Confessions of an Apostate Translator (englanniksi). Tarina Neuvostoliiton kääntäjäelämästä, josta piirtyy esille ajan henki. 35min: ”Even the queue behaved differently to all other Soviet queues…Everybody was so polite, so patient, so soft spoken – Theyare all translators, I thought.” -
Borsin Akunin at PEN literary cafe (2011).
Akuninin haastattelu (englanniksi), 26min. Mm. Venäjän kirjallisuusmarkkinoiden muutoksesta Neuvostoliiton ajalta, dekkarigenren merkitys, millainen Akunin pitää itseään kirjoittajana ja ajatuksia Venäjän politiikasta. -
Boris Akuninin sivustot (venäjäksi):
Kirjalliset lähteet
-
Henrike Schmidt 2021. From samizdat to new sincerity: Digital literature in the Russian-languageinternet, s. 5, 9-15.
-
Liebig, Anne (17.6.2018) The dissident is dead. Long live the dissident – Boris Akunin and popularliterature as counterculture under Putinism, FORUM: University of Edinburgh Postgraduate Journal of Culture & the Arts. 26
-
Norris, Stephen M.; Sunderland, Willard (2012), Russia's people of empire life stories from Eurasia, 1500 to the present s. 327-336
Sähköiset lähteet
-
Uusimaa, Terttu, 2015, luettu 20.4.2021
-
Uusimaa, Terttu, 2015, luettu 20.4.2021
-
Fantastic fiction, Boris Akunin, luettu 20.4.2021
-
Amos, Howard (5.2.2018) Boris Akunin: the evolution of Russia’s dissident detective novelist into amaster historian, Calvert journal
Teksti:
Elina Aittokallio
