Stanislav Vostokov
Venäläistä lastenkirjallisuutta on viime vuosikymmeninä käännetty suomeksi varsin vähän. Samaan aikaan suomalaista lastenkirjallisuutta on käännetty venäjäksi varsin runsaasti.
Yksi viimeisimpiä venäläisen lastenkirjallisuuden suomennoksia on Stanislav Vostokovin (s.1975) Frosjan talo (Karisto, 2015, suom. Katri Kulmala). Vostokov on ennen kirjailijaksi ryhtymistään työskennellyt mm. eläintarhassa ja kustantamossa. Vostokov on julkaissut parikymmentä lastenkirjaa. Hänen suomennetussa lastenromaanissaan Frosjan talo päähenkilö Frosja asuu isoäitinsä Aglajan kanssa pienessä Isälän kylässä geologivanhempien ollessa usein työmatkoilla.
Päivi Heikkilä-Halttunen vertaa lastenkirjoja arvioivassa blogissaan päähenkilön perhettä Risto Räppäjään: ”Frosja-tyttö on karismaattinen sankari, jonka perhekuvioissa on paljon samaa Nopoloiden Risto Räppääjän kanssa: hän asuu isoäitinsä, todellisen kylän matriarkan, hoteissa Isälän kylässä, kun geologivanhemmat huitelevat maailmalla.”
Kylämiljöö, kylän erilaiset asukkaat ja Frosjan Aglaja-mummon vanha puinen talo ovat romaanissa tärkeässä roolissa. Romaanin lopusta löytyy fiktiivisen volodgdalaisen puuarkkitehtuurin museon johtajan Viktor Omeljanovin kirjoittama liite, jossa lukijalle avataan venäläisten puutalojen historiaa.
Ihmisen ja muun luonnon suhde kulkee yhtenä sivujuonteena Vostokovin teoksessa. Kylän koulussa Petja-opettaja yrittää herätellä oppilaita ajattelemaan luontoa ja ihmisen roolia suhteessa luontoon:
”Vuosikymmenien kuluessa olemme muuttaneet maailmaa niin paljon, ettei sitä enää voi tunnistaa samaksi kuin ennen. Ihminen on kuitenkin riippuvainen ympäristöstään. Metsiä kaadetaan ja siksi puita on nyt vähemmän. Ongelma on siinä, että puut käyttävät hiilidioksidia hapen tuottamiseen. Nyt hiilidioksidia kertyy ilmaan, koska luonto ei enää pysty käsittelemään sitä. Siksi ilma lämpenevät ja tällä hetkellä arktiset jäät ovat sulaneet jo puoleen. Pian ne sulavat kokonaan ja siitä seuraavat suuret tulvat. Monet kaupungit jäävät veden peittoon ja miljoonat ihmiset joutuvat muuttamaan uusille elinalueille.” (s.34, suom. Katri Kulmala).
Teoksen on kuvittanut Maria Vorontsova, joka on kuvittanut myös useita muita Vostokovin teoksia.
Vostokovin lastenromaani Krivolapytš (2016, ”Vinotassu”) sijoittuu pääasiassa Suomeen. Päähenkilö, supikoira Vinotassu, tulee Venäjältä Suomeen etsimään uutta kotipaikkaa, ja päätyy Mynämäelle, mistä löytää viihtyisän luonnonsuojelualueen. Mynämäellä Vinotassu ystävystyy Vegaani-ketun kanssa. Vegaani-kettu asuu yhdessä Pekan kanssa, jonka hoiviin se tuotiin poikasena sen emon kadottua. Pekka on luonnonsuojelija ja kasvissyöjä, joka ruokkii kettua vegaanisella koiranruoalla. Kirjassa kuvataan Vinotassu-supikoiran ja Vegaani-ketun seikkailuja Mynämäellä, ja pohditaan myös luonnonsuojelua, etenkin Pekan hahmon kautta. Pekka suree sukupuuttoon kuolleita lajeja, mutta toteaa kuitenkin, että ihmiset ovat viisastuneet ja tajunneet, ettei ihminen ole luonnon herra, vaan osa sitä.
Vostokov on vieraillut Koneen Säätiön residenssissä Suomessa kirjoittamassa sekä esiintynyt Helsingin Kirjamessuilla 2015, jolloin teemamaana oli Venäjä.
Kryvola pytsh- Ei suomennettu
